Linuksella oli aamulla hieman taas lampoa. Paivalla se taas laski. Taytyy seurailla, mikahan on noin sitkea, ettei meinaa pois lahtea. Virkea han kylla on, syo hyvin ja naureskelee. Ei oikein kylla hyvin ole meidan paikkarit menny sisalla nukkuessa, poika nukkuu jotain 30-45 minuutin patkia yleensa. Joskus jopa lyhempia. Ulkona tosin on niin lammin, ettei se nukkuis siellakaan, vaikka ois mahdollisuus.

Tanaan valmisteltiin vahan Halloweenia. Askarreltiin kartongista kurpitsoja, kummituksia, lepakoita ja kissoja. Pojat sitten niita teippaili ympari taloa. Leivoin, tai siis _yritin_ leipoa kakun, mutta se lassahti aivan taysin! En ollenkaan tieda, mika meni vikaan, mutta hyvin todennakoisesti se johtuu korkeasta ilmanalasta (ei ole vitsi). Taallahan ollaan jossain pikkasen vajaan 1000 metrin korkeudessa merenpinnasta, hiukka eri lukemissa kuin Lumijoella. Enivei, kakku kohosi ensin hienosti mutta sitten yht'akkia puolessa valissa lassahti kuin pannukakku. Heivasin roskiin. Ei se haittaa, koska ollaan huomenna Halloweenina menossa Donnan ja Jamesin kirkon jarjestamaan lasten Halloween-juhlaan, jossa on kaikkia herkkuja tarjolla. Tein sitten kuitenkin valmiista keksitaikinasta Halloween-aiheisia kekseja, jotka olisi huomenna tarkoitus koristella. Ostin Walmartista semmosen muottisetin, siina oli 18 erilaista Halloween-muottia.

Pojat on leikkineet ulkona sadettajan kanssa. Unohtuikin kertoa, etta eilen Aleksi teki Grammielle portaat kun silla oli vaan semmoset onnettomat irtonaiset lankut kuistilta alas, niin Aleksi melkein tippui ja totesi vaan, etta Grammie tarvii kunnon portaat! Ei muuta kuin vasara kateen ja naulaamaan lankkuja. Niin sai Grammie portaat. Otso sitten taas auttoi Grammia kaivamaan joillekin ruohosilpuille tai mita lie ollut, kuopan puutarhaan. Oli kova homma siinakin. :D Pojat olivat oikein autuaan vasyneita illalla. Ovatkin menneet taalla hyvin nopeasti nukkumaan. Ei silla, etta kotona kestais kauan muutenkaan.

Tanaan pojat ja Grammie kavivat kirjaston satutunnilla. Olivat kuunnelleet kolme Halloween-aiheista satua ja sen jalkeen askarrelleet semmoiset lepakot, jossa siivet on tehty oman kaden kuvista. Ihan kivat olivat. Olivat myos saaneet "karmivat" hamahakkisormukset, iikh! Kirjastossa pojat ovatkin jo kayneet aiemmin lainaamassa kirjoja. Myos Grammien varastosta on pengottu esiin isin vanhat kirjat sun muut. Otsoa vaan aina valilla sapettaa, kun ei ole suomenkielisia kirjoja luettavana. "Aina niita typeria amerikkalaisia kirjoja!" Otson englanti on muuten jo nyt parantunut huomattavasti. Han myos kyselee aktiivisesti, miten jokin asia sanotaan englanniksi.

Linus soi eilen illalla kaurapuuroa ja hyvin naytti edelleen kelpaavan tanaan illalla kun annoin. Sitten sita kamalasti nauratti, kun Aleksi sen kanssa jotain pelleili. Ei sita kylla ole montaa niin ihanaa asiaa, kuin vauvan nauru. On se niin tarttuvaa sorttia! Ihanaa, etta meidankin vauva taas nauraa.

Emett varasi tanaan liput Vermontiin. Han kay siella siis vierailulla Amerikkalaisen talotehtaan, Connor homesin luona. Gradua varten siis. Ja samalla kay kylassa Miskan ja Aaronin luona, se talotehdas kun on samassa kaupungissa, missa he ovat nyt tahollaan kylailemassa Aaronin vanhempien luona. Niin Emett siis lahtee 10.11. maanantaina ja tulee torstaina takas. James (siis Grampy) on melkein saman ajan Mississippissa reissussa, joten me ollaan Donnan kans taalla sitten keskenamme pikkukossien kans.

Paivat taalla menee myos joutuisasti. Tosin Linus on pitanyt meikalaisen viimeaikoina oikein kiireisena, mutta eipa taalla paljon jouda enempaa "lohoilemaan" kuin kotona Lumijoellakaan. Donna on kylla laittanut ruokaa enemman kuin mina, mika onkin aivan ihanaa! Ei tarvii ite kokata!

Pojat on pitanyt aina iltaisin laittaa ulos juoksemaan liiat energiat pois. Nytkin olivat tuolla riehumassa ulkona isin ja Grammien kanssa, kun laitoin Linusta nukkumaan. Kamala huuto ja kiljunta kuului. Mikahan lie ollut, keskiyon kummitusretki... Otso tuli jo asken sisaan ja meni sen siliantien nukkumaan. Aleksi on tuolla iltapalalla. Taytynee itse menna sanomaan hyvat yot.

Kiitos muuten kaikille, jotka on jattaneet kommentteja! Luen ne aina innolla. Sairastaessa oli kiva lukea kaikkien paranemistoivotukset. Moni olikin laittanut, etta onneksi ollaan pidemman aikaa talla kuin 2 viikkoa, ja se onkin ihan totta. Ei tanne hiivatin kauas viitsis lahtea ihan pikkukummassa!

No, Linus alkoi tuolla piippaamaan.... Laters!