No me sitten sairastuttiin kaikki siihen oksennustautiin. Linus siis aloitti ja Otso eilen (perjantaina) perassa. Otso oksenteli tosi tiuhaan pitkin paivaa. Nukkui ja oksensi. Sitten paivemmalla ei minunkaan mahassa enaa tuntunut kovin iloiselta ja niinhan se vaan pisti aitinkin ponton aareen. Ihan pian sen jalkeen oksensi Aleksi ja sitten heti peraan Emett. Kiva kiva. Aleksi selvisi itse asiassa vahimmalla oksentelulla, vain kaksi kertaa tuli yli. Me muut saatiin tuta karvaampi kohtalo.

Otsolla alkoi olo helpottaa illemmalla ja han jopa soi vahan. Onneksi myos minun olo auttoi illalla ennen nukkumaanmenoaikaa. Sain laitettua kaikki nukkumaan suunnilleen jarjissani. Yolla vain Emett oksensi. Otso sita vastoin ei enaa ollutkaan vasynyt, koska oli nukkunut koko edellisen paivan, ja valvoi klo 2.30-5.30... En mina tieda, mita se teki, kai se leikki legoilla omassa huoneessaan... Klo 4 jalkeen Otso tuli kollottelemaan minun viereen ja valitti nalkaansa. Viiden aikaan me sitten mentiin alakertaan ja Otso soi leipaa. Sen jalkeen han nukahti minun ja Linuksen viereen. Oli vahan ahdasta aidilla sangyssa, mutta paa-asia etta pojat sai nukuttua. Linus on nukkunut aika levottomasti viime yot, en ole saanut yhden jalkeen oikein itse nukuttua ollenkaan, joten aika toot-olo on ollut.

Toivottavasti tama tauti nyt alkaa hellittamaan. Rasittavaa tuommoinen jatkuva sairastelu. Onneksi kuitenkin oltiin taalla, kotona isin ja aidin olisi pitanyt yksin oksentelemisen keskella hoitaa lapsetkin. Valilla kauhistuttaa ajatus yksinhuoltajana olemisesta, kun itse on sairas, pitaa lapsi silti hoitaa. Oih.

Etta semmonen matka meilla on ollut tahan mennessa. Eipa kovin kummoinen. :D Jattakaahan kommentteihin viesteja, niita on aina kiva lukea.